Uuden Sahara-albuminsa julkaisseen Anna Puun keikalla ei suinkaan ollut Saharanomaista, vaan kaikinpuolin sateista ja märkää. Kuten kaikki tiedämme, märkä puu ei syty (ehehehe), joten keikallakin tunnelma oli lähempänä Saharaa kuin sadetta, sillä melko kuivaa oli. No ei, keikka oli hyvä, mutta ahkerasta kuuntelusta huolimatta uusi levy on vieläkin vähän vieras ja vieraahkoja biisejä on tunnetusti kurja kuunnella livenä.
Voisin alkaa kirjoittaa hullun hauskoja keikkaraportteja, kun kynä näin pysyy kädessä. Tai sitten vain jatkan kuvauslinjalla, näin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti